2011
Suomi kisasi jääkiekon MM-loppuottelussa kullasta Ruotsia vastaan. Katsottiin miehen kanssa peliä Amadeuksessa, joten se sunnuntai ei eronnut muista kyseisen vuoden sunnuntaista juuri mitenkään. Jo ennen peliä oli päätetty, että jokaisen maalin tullessa juodaan Jaloviinaa – ei liene tarpeen mainita, ettei niitä maaleja juurikaan odotettu. Jaloviinan juontikaan ei juurikaan eronnut sen vuoden sunnuntaista, maanantaista ja tiistaista mitenkään. Pelin lopputulos oli jokseenkin käsittämätön ja viimeisen erän aikana juodut sopimusjallut kihahti miehen päähän niin, että torille mentäessä tämä heitti omat ilmaveivinsä jo rautatientunnellissa. Ei käyty torilla, mutta käytiin Kebab Palatsissa hakemassa siipiä ja sammuttiin koko muun Suomen uidessa suihkulähteessä saunottaen poikaa.
Enää ei kyllä naurattaisi, jos olisi edellisenä iltana nauttinut puolikkaan jallupullon. Ennen oli eri meininki.
2016
Suomi pelaa jääkiekon MM-kisojen loppuottelussa Kanadaa vastaan. Eilinen kisastudio rakennettiin grillikatokseen ja käristettiin aikuisille ribsejä ja lapsille nakkeja ja lihapullia. Mies joi alkoholitonta kaljaa ja lähti töihin, me tyhjennettiin kummitädin kanssa viinipullo lasten mentyä nukkumaan. Kun kiekko tänään tippuu jäähän, olen todennäköisesti lasten kanssa suihkussa tai iltapalalla ja mies valmistautuu lähtemään yöllä Ruotsiin työmatkalle. Toisen erän alkaessa luen iltasaduksi ensin Minttu-kirjan ja sitten Barbien lastenlääkärinä, vaikka kirjan epärealistinen lastenhoitokuvaus vähän ärsyttääkin. Kun käydään nukkumaan, ui toivottavasti koko muu Suomi taas suihkulähteessä ja saunottaa poikaa.
Kaksi niin erilaista tarinaa, kumpikin omassa ajassaan ihania, ja rakkaita. Tänä viikonloppuna olen ollut taas ihan valtavan onnellinen siitä, että meidän tarina on mennyt juuri niinkuin se on mennyt. Tämä on hyvä. Erinomainen.
